Tämä blogi on tauolla, mutta sama kirjoittaja jatkaa elämäänsä tässä vanhassa blogissa (Timo tropiikista)

Taas uusi elämän vaihe. Sitä varten kait pitäisi perustaa jälleen uusi blogi nimeltään "Timo Suurkaupungista", mutta olkoon toistaiseksi, koska olen varsin varma, ettei tämäkään nykyinen kaupunkilaispohjan elämä ole kovin pysyvä olotila. 

Minä siis lähdin tuosta maaseutuyhteisöstä reilun kahden kuukauden jälkeen. Lähdin siksi, että paikasta saamaani kauniiseen kuvaan alkoi ilmaantua tahroja, ja niitä alkoi näkyä sen verran, että katsoin parhaaksi olla olematta enää mukana. En ollut suinkaan ainoa, joka paikasta lähti, vaan sieltä oikeastaan lähti tuon parin kuukauden aikana montakin ihmistä: osiin lähdöistä liittyivät tulehtuneet henkilösuhteet. Minun lähtöni taustalla ei sellaisia ruoranaisesti ollut, vaikka täytyy sanoa, että kyllä minäkin kärsin siitä, että jotkut muut eivät tulleet lainkaan toimeen keskenään. Pääsyy minun lähtööni kuitenkin oli se, että yhteisö alkoi liukua pois kasvissyönnistä, jopa niin pitkälle, että kotieläinten pidosta ja niiden teurastamisesta paikan päällä alettiin keskustelemaan. Minulle myöskin  alkoi tulla sellainen olo, ettei paikalleen asettuminen maaseudulle ole sitä, mitä siinä tilanteessa haluan, vaan teki mieli kulkea ympäriinsä vähän lisää  Tokihan se kulkeminen olisi tuoltakin käsin onnistunut, mutta hankalaa se olisi ollut: paikan ohi kun ei kulkenut edes busseja, joten piti aina pyöräillä 15 kilometrin matka lähimpään kaupunkiin, jos halusi johonkin mennä. Hauskaahan se toki on pyöräillä, mutta aina siihen ei ole aikaa, ja täällä tie oli pyöräilijälle aika vaarallinen.

Sinänsä oli myös harmillista lähteä ja jättää taakseen nuo niin mukavat ja sydämelliset ihmiset. Tämä kuva on yhteiseltä ilta-aterialta, joka oli päivän kohokohta.

 Brisbanessa olin käynyt helmikuussa matkalla Cairnsiin ja ihastunut sikäläiseen Kiinakaupunkiin. Niinpä alkoi tehdä mieli tutustua tuohon suurkaupunkiin vähän tarkemmin. Kävin huhtikuussa pari reissua siellä. Toisella niistä solmin vuokrasopimuksen huoneesta, joka sijaitsi talossa kaupungin liepeillä. Sieltäkin oli melko pitkä matka juna-asemalle, mutta päätin kuitenkin aloittaa sieltä.

Niinpä sitten toukokuun puolivälissä olin sanonut sopimukseni irti pakannut tavarani ja nyt lastasin niitä seinänaapurini ja hyvän ystäväni autoon ja hänen kanssaan lähdimme ajamaan kohti Brisbanea.

Seuraavien parin kuukauden aikana tuli tutuksi tie Samford valley-nimisestä laaksosta vuorten ympäröimänä varsin tutuksi samoin kuin moni muukin paikka ja ihminen Brisbanessa.

Myös nämä vuokraemännän koirat tulivat tutuiksi. Talossa oli niiden lisäksi myös vegaanikissa.

Toukokuu oli jo kylmää talvea, mutta silti tuli pari kertaa uitua tuossa altaassa.  Talossa oli myös hevosia laitumella. Ne eivät olleet mitään ratsuja vaan pelkästään lemmikkejä, kuolemalta pelastettuja toisten hylkäämiä eläimiä.  Tämä kivitalo oli jopa eristetty, mutta kunnon lämmitystä ei ollut, joten pitkästä aikaa sain tuta, mitä on palella aamuisin ylös noustessa. Sen olenkin näiden talvikuukausien aikana saanut kokea monesti, vieläkin kevään jo koittaessa on hieman liian kylmä aamuisin. Päivällä tosin on lämpötila sitten ihan sopiva.

Kaupunkiin muutettuani aloin etsiä mahdollisuuksia jatkaa joogan harrastamista. Joogaa oli tarjolla  kuntosalilla, joka sijaitsi vain 5 km pyörämatkan päässä. Päästäkseni joogatunnille, minun oli ostettava kuntosalin jäsenyys. Se oli hyvä tekosyy kokeilla myös varsinaisia kuntosalilaitteita. Mitään lihaksenkasvatusta en kuitenkaan halunnut alkaa harjoittamaan vaan vain kohottaa monipiuolisemmin  yleiskuntoa ja lihaskuntoa muualtakin kuin jaloista. Siinä tuoksinassa tuli myös aloitettua juoksuharrastus, joka sitten talven mittaan voimistui niin, että olen jo alkanut juoksemaan hyväntekeväisyystapahtumissa. Syyskuun puolivälissä juoksin jopa puolimaratoonin, 21 km, alle kahden tunnin.

Kuntosalilla käy enää harvakseen, koska ympäristönä se ei ole minusta mukava eikä siellä vallitseva "voimailuhenki" todellakaan inspiroi minua. Joogaa harrastan nykyään ihan oikeassa joogakoulussa.

Vuoristoisesta ja kaukaisesta Samfordista olen muuttanut varsinaisen kaupungin alueelle, no, esikaupungin omakotialueelle kuitenkin. Asun nykyään kaupunginosassa, jossa asuu paljon kiinalaisia ja muita aasialaisia.

Brisbanesta aion kuitenkin poistua lähiaikoina. Päätin tehdä niin siitäkin huolimatta, että elämäni täällä on ollut varsin antoisaa, sosiaalisia suhteita ja ystävvyyksiäkin on syntynyt ihan mukavasti sekä hyviä harrastuksiakin on kertynyt jopa enemmän kuin aika antaa myöten.

Myöskään tämä suurkaupunkiympäristö ei tunnu lainkaan hullummalta vaihteeksi. Mutta kuitenkin veri vetää taas johonkin muualle.

Juokseminen paitsi tekee endorfiinien ansiosta iloiseksi, myöskin kasvattaa ruokahalua, ja sitten toisaalta antaa luvan syödä enemmän. Kulinaarisista nautiskeluistani voisinkin kertoa pitkät pätkät, mutta sanotaan vain, että Brisbanen kasvisravintoloiden tarjontaa on tullut hyvin tutuksi. Erityisesti olen nauttinut tietysti kiinalaisesta ruuasta, kuten ennenkin. Täällä on muutama taiwanilainen paikka, jossa saa mainiota kasvislihaa eli vehnägluteenista tehtyä lihankorviketta, joka maistuu lähes täysin aidolle.

Viimeinkin toukokuussa sain hankittua Australian passin. Nyt minä olen paitsi kaksoiskansalainen myös molempien kansalaisuuksien passien haltija, ja ensimmäisen ulkomaanmatkani Australian kansalaisena aloitan parin viikon päästä. Se merkitsee sitä, että Timo palaa tropiikkiin! En kuitenkaan palaa samoihin olosuhteisiin, joista Timo Tropiikista-blogi on pääasiassa kertonut. Nancy ei ole enää aktiivisesti mukana, sillä me jossain vaiheessa tulimme siihen tulokseen, että haluamme asua eri paikoissa ja myös molemmat kulkea omaa tietämme. Se tapahtui ilman mitään suurempaa dramatiikkaa, ja sehän tapahtui tavallaan myös aika pehmeästi.

Siinäpä kuulumiset noin pintapuolisesti. Suurella vaivalla sain vältettyä enemmän tarinoinnin tällä kertaa. Mutta Timo siis on edelleen elossa ja aina vain liikeessä. Mistä seuraava krjoitus tulee, sekin selvinnee aikanaan ...

Se kuitenkin ilmestyy tuonne Timo tropiikista -blogiin

Timo kommuunista päättää tällä erää tähän
 

Kuten jo aiemmin sanottu, olen nykyään aktiivisempi Facebookissa kuin blogissa

Aika kuluu siivillä ja mukavaa toimintaa riittää näin alkusyksystä. Sateet ovat jatkuneet ja se on merkinnyt  puutarhan ja viljelysten kannalta nopeaa kasvua. Ensimmäiset perunat ovat jo nousseet maan pinnalle,  bataatit ovat jo paljon pidemmällä ja niiden lehtiä voi jo poimia syötäviksi, yrttejä ja salaatteja tulee myös joka päivä. Mukavinta on se, ettei tarvitse niistä huolehtia ihan yksin vaan on isompi porukka kitkemässä, istuttamassa ja poimimassakin.

Suurta hupia ovat edelleenkin pyöräretket lähiteinoille. Mihinkään kauemmas kuin Nambour-nimiseen  kaupunkiin vähän alle 30-kilometrin päähän tai sitten toiseen pienempään kaupunkiin 11-kilometrin päähän en ole vielä kerinnyt.

 Maasto on nättiä ja hyvin mäkistä. Sähkömopolle ei ole näissä maisemissa mitään käyttöä. Se ei jaksa kiivetä mäkiä, ja toisaalta sitten tässä ilmastossa jaksaa polkea omin jaloinkin. Siksi paninkin sen  uudestaan myyntiin.

Hammaslääkäriin pyöräilin tässä eräänä päivänä. Sain kuulla, että vanhat, 1970- ja 80-luvuilta  peräisin olevat amalgamipaikat vetelevät viimeisiään ja ovat alkaneet halkeilemaan. Ne pitäisi siis uusia. Ja lasku olisi tietysti mahtavan moninumeroinen, eikä sitä kata vapaaehtoinen terveysvakuutuskaan kuin osittain. Nyt onkin mietinnän alla se, että lähtisi Thaimaaseen hammaslääkäriin. Lentojen ja parin viikon hotellilaskun sekä paikallisten hammaslääkärihintojen jälkeen amalgamipaikkojen korvaaminen posliinilla tulisi siltikin puolet halvemmaksi.  Asia on pantu mietintään ja suunnitteluun.

Veikeä pikku käärme näyttäytyi pihakivetyksellä eräänä iltana.  Pienet ja kauniit ovat vaarallisia, sillä ne ovat todennäköisesti myrkyllisiä, sanoi joku. Niinpä annettiin sen mennä ja pysyttiin itse kauempana.

Pääsiäinen on täälläkin juhla, oikeastaan aika isokin, sillä esim. koululaisten pääsiäisloma kestää viikon verran. Siksi ihmiset matkustelevat silloin aika paljon. Minulla olisi vähän vetoa Brisbanen suuntaan. Siellä olisi torstai-iltana äiti Amma halaamassa ja puhumassa. Perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina olisi Kultarannikolla Australian Suomi-päivät. En ole siellä käynyt aiemmin, ja edelleenkin olen vähän kahden vaiheilla, haluanko käydä nytkään, ohjelma vaikuttaa todella perinteiseltä ja vanhanaikaiselta. Mutta sitten toisaalta olisin kyllä myös utelias näkemään, mitä siellä tapahtuu, ja onhan minulla kuitenkin muutama suomalainen tuttukin täällä. Siellä voisi nähdä myös vanhoja tuttuja Townsvillen ajoiltakin. Ajattelin, että voisi ensin torstaina mennä pyörällä Nambouriin, sieltä junalla Brisbaneen ja sieltä sitten pyörällä kultarannikolla. Teltta ja makuupussi olisivat mukana ja yöpyisin joko leirintäalueilla tai sitten sopivissa metsiköissä tai pusikoissa kuten ennenkin. Pieni mutka matkassa on torstai-iltapäivän silmälääkäriaika. Sitä ei voi peruakaan, koska uutta ei saa pariin kuukauteen. Se estää kuitenkin lähtemästä matkaan hyvissä ajoin. Voisin kuitenkin lähteä suoraan sieltä, niin kerkiäisin kuitenkin Brisbaneen junalla.  Kovin pitkään en kuitenkaan voi reissussa viipyä, sillä olen lupautunut tuottamaan savirakentamisen kurssin materiaalin! Ikään kuin minusta olisi yhtäkkiä tullut sen alan asiantuntija! Minä, jonka savimaasäkkirakennelmat Cairnsissa huuhtoutuivat sadevesien mukana. Siellä muuten sataa edelleenkin rankasti, pienen tauon jälkeen, ja tuon tauon aikana Nancy tilasi paikalle kaivinkoneen tekemään "minun lapiotöitäni"... ja sitten tuoreiden kaivuutöiden päälle rankkasateet niin savivelli vain valuu rinnettä alas kadulle. Saattaapa tulla lähiviikkoina myös Pohjoisen-reissu ohjelmaan.

Pohjoisessa on tosiaankin vielä syklonikausi meneillään. Muutama niitä on ollutkin taas tänä vuonna. Meilläkin on vielä sateita, mutta ilmat ovat alkaneet jo kylmetä niin, että ollaan suomalaisissa kesäkeleissä. Iltapäivän lämpötila on siinä 25 asteen tienoilla, mutta yöllä on alle viidentoista. Se tuntuu ihan mukavalta vaihteeksi. Olen edelleenkin käynyt uimassa liki joka päivä ja suunnitelmani on jatkaa sitä läpi talven. Luntahan täällä ei tule eivätkä järvet jäädy, mutta ihan riittävän kylmä tulee ajtellen sitä, että taloissa ei ole asianmukaista lämmitystä, vain jonkinlaisia rautakamiinoita joskus tai sitten sähköpattereita, sähköhuopia tai kuumavesipulloja. Mutta ehkäpä se uiminen pitää oman verenkierron sen verran aktiivisena, että kestää vilua paremmin. Moneen vuoteen en ole flunssaa sairastanut, mutta nyt on jo nenä alkanut pikkuisen vuotaa niin kuin Suomessa olisi.

 Tässä sitten jälleen pari videonpätkää. Ensimmäinen on kuvattu 30. maaliskuuta 2010 tuossa "takapihalla" eli tilaan kuuluvalla lammella. Sen vesi on kylmää ja raikasta, koska sen pohjassa on lähde.  Olen ennenkin sanonut, mutta huokaanpa uudelleen, niin kuin aina teen siellä lammen rannalla, että voi kun olisi se sauna!

  Ja tässä vanhempi pätkä, josta näkyy se ihastuttava puutalo, jossa asustelen pienessä 3 x 3 metrin huoneessa. Se on ihan riittävä yhdistetyksi makuu- ja tietokonehuoneeksi, koska keittiöt, vessat, kylpyhuoneet ja muut yhteiset tilat ovat käytettävissä. Ja mikä tärkeintä, pihaa, metsää ja maantietä riittää, niin ettei olo ole koskaan kuin koppiin suljetulla.

< Timo tropiikista tarjoaa taustatiedot | Koko maaliskuu | Huhtikuu >